Jouduin aloittamaan Greenit uudestaan, joten tässä ensimmäinen jakso: Nuoripari.
Aloittajina Amanda ja Alex...
Ja syy aloitukseen: Sims hävitti perheet ja naapurustot. Ilkeää!
Kommentoijille: En tiedä miten saisin enää kuvia paremmaksi, asetukset on täysillä. :(



Tässä ovat Alex Green ja Amanda Jones, 17-vuotiaita kummatkin.
He asuivat Bridgetownin laidalla, kaukana muista... Mutta miksi?
Amandan vanhemmat olivat rikkaita ja tiukkapipoisia mäkättäjiä.
Siksi he halusivat Amandan naivan Pertti Eririkas IV:n. Amandan kerrottua Alexista vanhemmat kauhistuivat - ja häätivät pois antaen Amandalle 20 000$ rahaa.



- Hyvästi, kaikki vanha ja tervetuloa uusi alku! Alex huudahti onnellisena ja painoi suukon vaimonsa poskelle.
- Älä innostu, Alex. Elämme Bridgetownin laidalla ja lähin kauppa on 70 kilometrin päässä täältä,
eikä meillä ole autoa! Amanda muistutti.
- Mutta Amanda, aina on lähettipalvelu. Sieltä saa tilata ruoat melko halvalla, Alex sanoi kohottaen kulmiaan.



Valitettavasti Alex innostui hieman liikaa, ja pian oltiinkin sitten tuolla noin.
Epäilyttävää.



Alexin hankittua töitä Amanda jäi yksin. Kyllä Amandallakin oli töitä, mutta vapaapäivä.

- Talossa on vain
keittiö, vessa ja makuuhuone, ei tässä vähyydessä keksi mitään... Amanda mutisi itsekseen viedessään roskia.



Kumpikaan ei oikein osannut tehdä ruokaa, joten ensimmäiset päivät elettiin valmisruoalla.

- Hyh, nämä valmisruoat ällöttävät - ja lihottavat! Amanda sylkäisi ruoan ulos suustaan.
- Amanda, nämä ovat ainoat ruoat mitä löytyy! Alex muistutti.



Sitten, eräänä päivänä Alexin ollessa töissä Amanda huomasi olevansa raskaana. Mutta... Entä jos Alex ei hyväksy lasta? Alexinhan piti huolehtia ehkäisystä!

- Entä jos Alex ei hyväksy tätä? Amanda kuiskasi hiljaa.



- Amanda! Sinähän olet... raskaana? Minähän en halunnut lapsia! Alex kysyi hiljaa.
- Kyllä, minä olen raskaana, Amanda mutisi.
- Minä en halunnut lapsia! Alex karjui.
- Muistatko, mitä sanoit? Sinähän sanoit, että haluat vain lapsia! Amanda kiljui kurkku suorana ja ryntäsi ulos itkien.

Alex tajusi tehneensä virheen ja peitti kasvonsa käsiinsä.



Pian Amanda palasi takaisin.

- Sinunhan tässä piti huolehtia tulevasta lapsesta! Nyt kun vatsanikin on jo suurempi, en voi tehdä aborttia! Sitä minä soitin äsken, minulle kerrottiin vain totuus, ei sitä, mitä halusin kuulla! Amanda kiljui ja Alex vaikeni heti.
- Abortti? Alex sopersi.
- Niin, lapsen tappaminen! Tappaminen! Ja jätä minut rauhaan! Amanda sähisi.



Lopulta Alex "sortui" sanojensa mukaan hellittelemään tulevaa vauvaa.

- Hei pikku poika, millonkas tulet ulos? Ai huomenna? E-ei se oikein käy! Alex leperteli Amandan vatsalle.
- Kuule, mistä sinä tiedät että se on poika? Amanda kysyi huvittuneena.
- Öö... En minä tiedäkään, Alex vastasi.



Alex oli kuitenkin vihainen Amandalle lapsesta.

- Puuh, unohda jo se lapsi, Alex... Vaikka minun piti huolehtia ettei ketään syntyisi... Amandakin
on vasta 17... Alex puuskutti ja laihdutti itsensä heti huippukuntoon, mutta haju ei ainakaan miellyttänyt.



- Voi ei, se kasvoi! En minä halua tätä lasta, en halua, en halua... Amanda vaikeroi roskapöntöillä huomatessaan vatsansa kasvaneen taas hiukan lisää.



- Kyösti, sinähän tiedät vaimoni Amandan? Niin, sitä vaan että hän on raskaana, viimeinen kolmannes meneillään.
En tiedä mitä tehdä... Pitäisikö minun jättää hänet? Alex kysyi uudelta kaveriltaan Kyösti Töllöseltä.
- Älä missään nimessä jätä häntä. Sanoit olevasi köyhä. Jos jätät hänet, et saa mitään ja asut loppuelämäsi kadulla, Kyösti neuvoi Alexia.
- Onko se oikea ratkaisu, aivan varmasti? Alex kysyi ja vaikeni kun Amanda saapui huoneeseen.
- On, Alex. Älä hermoile, hanki vain iso perhe, Kyösti sanoi ja lopetti puhelun virne kasvoillaan.
- Pian perheesi kärsii, Alex Green, Kyösti mutisi salaperäisesti.



Ja aivan liian pian koitti synnytyksen aika.

- Alex kulta, saavuit kreivin aikaan! Minä synnytän! Amanda huusi tuskissaan ja luuli kuolevansa.



- Raaaah! Minä kuolen! Amanda karjui.
- Kulta, et sinä kuole, sinä selviät tästä kyllä... Alex rauhoitteli vaimoansa.



Ja pian pikkuinen toukka, Benjamin nimeltään, makasi Amandan sylissä itkien - Amandakin itki.

- Benjamin kulta, sinun takiasi kannatti takuulla kärsiä... Amanda sopersi itku kurkussa.



Jostakin syystä myös Alex innostui - varmaan johtui väsymyksestä - jälleen kerran Alex kaatoi Amandan sängylle ja taas mentiin!

- Amanda kulta, ei riidellä enää koskaan! Hankitaan iso perhe! Alex sanoi riemuissaan. o.O



Tietysti Benjaminia rakastettiin ihan hirveästi.
Niin hirveästi, että joka kerta kun Beni rupesi parkumaan, hänet syötettiin, pestiin, leikitettiin ja vaipat vaihdettiin.



- Ängh, taasko minä olen raskaana? Amanda sopersi unisena herättyään kahdelta yöllä kummalliseen tunteeseen...



- Yöök, minä vihaan purkkiherkkua! Amanda murahti.

Joudutte elämään noilla vielä jonkin aikaa, Amanda.



Ja tottakai Amandan täytyi lähteä töihin, omalla romuautollaan. Auto nimettiin Romuksi kuntonsa mukaan, Romu nimittäin voisi sanoa sopimuksen irti koska vain.



Ja pian Benjamin kasvoi. Aivan loistava nenä, tietysti kun vanhemmatkin ovat hyvägeenisiä.

- Y-y-yy! Beni huusi ensimmäisiksi "sanoikseen".




Tällainen harvahammas Benjaminista tuli "muodonmuutoksen" jälkeen.



- Pojasta tulee varmaan rumpali, näetkös Alex, Amanda hihitti yrittäessään antaa tuttipulloa Benjaminille.

Benjamin ei ottanut tuttipulloja vastaan, rummutti pöytää ja kiljui kärsimättömänä.



Totta kai pikkuista piti opettaa myös potalle. Urakka on vasta alussa, Alex...




Pikku rumpaliin oli jo kyllästytty ruoka-aikoina. Benjaminille annettiin periksi, hänet otettiin pois tuolista ja syötettiin lattialla.





Alex otti myös kävelyn opettamisen harteilleen.

- Ei tajjjo käejjä! Benjamin kirkui Alexille ja riuhtoi aina lopuksi otteensa irti - ja suhteet putosivat.




Eipä ollut Benjamin helppo lapsi muutenkaan. Aina itkemässä, ja koska lastenhuone oli yhtäkuin myös vanhempien makuuhuone, vanhemmat heräsivät joka kerta ja nousivat ylös.




Vihdoin Benjamin oppi kävelemään vastusteluista huolimatta!
Kävely näyttää tosin olevan aika vakavaa puuhaa.




- Toinen lapsi tekee tuloaan! Amanda huudahti puoliksi innoissaan.
- Synnytätkö sinä? Alex tuli kauhistuneena paikalle.
- En vielä, höpsö, Amanda nauroi ja painoi suukon miehensä poskelle.



Tietysti perheeseen piti ostaa shakkilauta, että tulisi ylennyksiä. Niinpä vanhemmat viettivät paljon aikaa oston jälkeen - kappas vain, shakkilaudan äärellä juttelemassa.



Katsopas vain, Amanda opetti Benjaminin potalle! Raskaus oli ollut todella helppo, joten energiaa riitti.



Energiaa meni huimasti, joten Benjamin nukahti lattialle.

- Benjamin kulta, oletko sinä kunnossa? Amanda kysyi huolestuneena.



Ja taas - liian pian - koitti synnytyksen aika. Kipu oli kovempi kuin edellisellä kerralla.

- Minä kuolen! Amanda kiljui jälleen.
- Auttakaa joku, auttakaa minua! Amanda kiljui kiljumistaan, kunnes vauva oli tullut ulos...



Ja tällainen tuli pikku Billistä, eli uudesta pojasta.
Täydellinen isä-äitikopio, vai kumman kopio tuleekaan?



Amandan ylettyä ensihoitajaksi tai joksikin, ambulanssi tuli hakemaan häntä töihin.
Amanda ei jaksanut enää matkustaa Romulla!




Hmm? Puuhissa taas, vai?
Ilmeistä ei voi päätellä mitään...



Benjaminin ensimmäinen sana oli tuttipullo!
Alex olisi toivonut "isiä" ensimmäiseksi, mutta kelpasi tuttipullokin - nyt hätätilanteessa.



Huh, Alex... Mitä menit tekemään? /Hups, seinät oli alhaalla, sorry/
Luulen, että keskustelunne ovat siirtyneet vaimostasi vähän toisenlaisiin asioihin!



Myös Billiä hoidettiin rakkaudella - tai siis Amanda hoiti, niinkuin ennenkin.

- No niin, Bill, rauhoitu! Vaihdan vain vaippasi! Amanda rauhoitteli hymy kasvoillaan - eikä tiennyt mitään miehensä uskottomuudesta.



Ja oli Benjaminin aika kasvaa 7-vuotiaaksi pikku koululaiseksi!

- Äitii, mikä minulle tuli? Benjamin kysyi. Hän siis oppi puhumaan isänsä ja äitinsä avustuksella.
- Benjamin, sinä kasvat lapseksi! Amanda kiljahti hieroen vatsaansa. Amanda siis oli raskaana, ja puuhat selvitetty.

Tähän tämä sitten loppui!
Seuraavassa jaksossa:
* Benjaminin kasvu
* Uusia lapsia?
* Miten Alexin ja Kyöstin suhde etenee?